Nayteikkuna

Herkkua kuin heinänteko – UIT:n ilonkorjuujuhla Peacockissa

Uusi Iloinen Teatteri revyili Linnanmäen Peacockissa ensi kertaa keväällä 1979, eli nelikymppisiähän tässä nyt jo juhlitaan. ”Herkkua kuin heinänteko” on ilonkorjuujuhla, joka tarjoilee virkistäviä luomusketsejä, lähilaulua ja Jean S.:n (bio)dynaamista musiikkia 2000-luvun toisen vuosikymmenen loppuunpalaneille katsojille.

UIT:n ydinjoukkoon kauan kuulunut Sari Siikander on siirtynyt juhlavuoden kunniaksi näyttämöltä ohjaajaksi, ja marssittaa lavalle tasapainoisen poppoon eri ikäisiä, -näköisiä, -kokoisia ja -taitoisia viihdyttäjiä. On Nina Tapion, Sinikka Sokan ja Sami Hintsasen lauluvoimaa, on Panu Vauhkosen, Pihla Penttisen ja Antti Langin koomikkoutta. Tuoreimpia kasvoja esiintyjäjoukossa lienevät Kai Vaine ja tänä keväänä näyttelijäksi valmistuva Katariina Havukainen, joka on Riitta Havukaisen tyttärenä uittilainen toisessa polvessa.

Koko ensemblen voimin laulettu, soitettu ja tanssittu "Peacockissa paalataan taas” (”Gotta get you into my life”) potkaisee kevään show’n käyntiin komeasti: mikä groove ja soundi, mitkä köörit ja brassit! Ja kuten Jean S. -orkesterilta sopii odottaa, arrit ovat kotoisin selvästi enemmän Earth, Wind & Firen version suunnalta kuin Beatlesin alkuperäisesityksestä.

Avausbiisin tyylillinen ympyrä sulkeutuu illan päätösnumerossa, jossa ison köörin ja ison bändin voimin palataan diskosouliin Michael Jacksonin tunnetuksi tekemän ”Blame it on the boogien” tahdissa.

Jean S. on lavalla näkyvillä paremmin kuin aiemmin, ja vuosikaudet puoliksi piilossa soittanut Anssi Sopanenkin on nostettu keskelle orkesterilavaa. Rumpalin uudelleensijoitukselle löytyy tosin pätevä syy – mies toimii nyt revyyn kapellimestarina.

 

 

Kun sketsiosastolla päästään perinteisen heinäladossa kirnuamisen kautta käyntiin, on vanhojen suomifilmien tunnelmista huomattavan lyhyt kivenheitto silkkaan westerniin (Jean S.:n rivitanssihenkinen cowboy-numero) ja juurevaan americanaan (Eaglesin ”Desperadoon” sanoitettu, Sinikka Sokan tunnekylläisesti tulkitsema ”Vanha nainen”).


Välillä pohditaan kotoisen polkan tahtiin sosiaalisen median kiroja ja siunauksia. Kuten sitä, että somessa sentään saa näyttää itsestään vain täydellisen puolen, vaikka sitten Photoshopin voimin. Ja haitarien tilalla näppäillään tietenkin tietokonenäppiksiä.

Sami Hintsasen röyhkeästä Muska-imitaatiosta käynnistyvä pitkä potpuri kuljettaa sujuvasti halki suomalaisen iskelmäpopin lähivuosikymmenten.

Namaste-sketsissä Kai Vaine luonnostelee muutamalla eleellä ja sanalla tarkan näköispatsaan nykypäivän gurusta, jollaisia tunnumme tarvitsevan antamaan nopeita ja helppoja vastauksia, tempoillessamme täällä kaiken kiireen ja ahdistuksen keskellä. Mikko Ahdin nelihenkisen tanssiryhmän osuus joogatunnilla kasvaa silkaksi akrobatiaksi.

Revyyn välinumeroissa pyttyfilosofit Pihla Penttinen ja Panu Vauhkonen pohtivat vuorotellen maailman menoa ja tuloa kantilta jos toiseltakin. Vauhkosen esittämä poliisi herkistyy virantoimituksessa teettäessään monivaiheista puhalluskoetta ylinopeutta ajaneella kuskilla (Antti Lang), joka päätyy lausumaan Tommy Tabermannia päällään seisten.

Lang räjäyttää naurut myös roolissaan suoramyyjänä suoraan hornasta, joka ei anna kuluttajaparalle yhtään löysää, vaan myy samaan nippuun niin kännykkäliittymät, vesiskootterit kuin lomaosakkeetkin.

 

 

Temptation Islandia parodioivassa sketsissä leirinuotiolle tuodaan puolet orkesterista, jonka säestyksellä Nina Tapio ja Sami Hintsanen duetoivat Simon & Garfunkelin ”Mrs. Robinsonia” suomeksi sointuvasti ja näppärin sanankääntein.

Suuntansa kadottaneiden demarinuorten hätäkokouksesta kertova sketsi on ilkeänhauska, vaikka kalpeneekin sen farssin rinnalla, joka on tosielämässä parhaillaan käynnissä – demarivetoisen hallituskähminnän ja koulukiusaamiselta vaikuttavan tuolileikin merkeissä. No, syyttömiähän uittilaiset noihin pariin jälkimmäiseen ovat.

Muilta osin politiikan kommentointi on vähissä tämän kevään revyyssä, jonka käsikirjoittajiksi on pestattu näyttelijätaustaisia humoristeja Hannes Suomisesta ja André Wickströmiin. Lauluja ovat sanoittaneet Jean S.:n nokkamiehenä tunnetuksi tulleen teatterinjohtaja Timo Kärkkäisen lisäksi Sami Hintsanen ja Hannu Risku.

Muutoksia on kokenut myös Kärkkäisen orkesteri. Jean S. on kutistunut aiemmasta vahvuudestaan kahdella miehellä, mutta lisääntynyt yhdellä naisella: kiippareita hoitelee nyt Samae Koskisen Korvalääkkeestä ja progebändi Suomen Tullista tuttu Sussu Ketola.

UIT esittää 40-vuotisjuhlarevyytään Linnanmäen Peacock-teatterissa kesäkuun puoliväliin saakka.

 

UIT:n ”Herkkua kuin heinänteko”, ensi-ilta Linnanmäen Peacock-teatterissa 9.5.2019.

 

14.05.2019
|
Teksti: Tommi Saarela | Kuvat: Harri Hinkka
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy