Nayteikkuna

Kapsäkki pantiin putkiremonttiin

Taloyhtiön asukas Pekkarinen vaikuttaa onnelliselta mieheltä: häät tulossa ja muutenkin maailma hymyilee. Sitten koittaa putkiremontti, joka repii elämän nousuputket riekaleiksi. ”Putkiremontti” on musiikkikomedia linjasaneerauksesta, jonka jälkeen mikään ei ole entisellään.

Paavo Kerosuon esittämä Pekka Pekkarinen on musiikkikomedian keskushenkilö – se jonka silmin asiat nähdään. Eikä miespololla näytä olevan mitään mahdollisuuksia vaikuttaa tapahtumien vyöryyn. Kun As Oy Huvikummun putkiremontti alkaa, yleisavaimet hänen elämäänsä näyttävät joutuneen muihin taskuihin.

Musiikkiteatteri Kapsäkin ”Putkiremontti” aukoo silmille näkymättömiä rakenteita ja paljastaa, millaiseksi elämä muuttuu, kun juokseva vesi tyrehtyy, viemärit eivät toimi ja sähköt alkavat pätkiä. Kyllä siinä kura lentää, ja muukin ruskeansävyinen, sillä vessanpytty ei aina päädy sinne minne toivoisi. Itsemurhankin mielekkäät toteutuskeinot kapenevat, jos kaasuhanat on remontin takia suljettu.

Samalla kun putkiremontti runtelee rakennuksen, se repii hermot ja ihmissuhteet. Ruumiitakin siinä saattaa tulla, ei onneksi kuitenkaan niin monta kuin aluksi näyttää.

 


Tarina etenee kaikille putkiremontin kokeneille tutulla kaavalla: kun A-rapun asukkaiden elämä on tuhottu, on vuorossa B-rapun perheidyllien muljauttaminen radaltaan. Sopimusten, piirustusten ja aikataulujen mukaan remontti ei suju, tuskin oli tarkoituskaan.
Ilkka Merivaara on jälleen unelmaroolissaan: saneeraaja Makkonen ramppaa yleisavaimellaan asunnoissa jakelemassa remonttitermeihin verhoiltuja ”elämänviisauksiaan” niin, että asukkailta järki lähtee.

Siinä kun Kerosuo tekee yhden roolin ja Merivaara pari, saa Lotta Kuusisto heittäytyä vuoronperään moneksi, esimerkiksi Pekkarisen exänä, tulevana heilana ja vielä tämän äitinäkin.

Esityksen pääpari, lastenohjelmien Maukkana ja Väykkänä tunnetut Kerosuo ja Kuusisto ovat taitavia laulajia, ja Merivaarakin tulkitsee soolonsa rooliinsa sopivalla karheudella. Harvoin on putkiremontin vaihtoehtoisia toteutuslinjoja sukitukseen päivineen kuvailtu näin tarttuvilla melodioilla ja valssin tahtiin.

Soittopuolella Merivaara ukulele-miehenä yhtyy pariin otteeseen soittoon mukaan, ja Kerosuokin pääsee väläyttämään rumpalintaitojaan finaalissa, jonka komppi rullaa mikitetyllä muoviämpärillä.

 


Timo Parvelan kirjoittamassa ”Putkiremontissa” laululla ja soitolla on tarinan kuljetuksessa tärkeä tehtävänsä. Iiro Rantalan säveltämän musiikkikomedian kappaleita tulkitsee kolmen näyttelijän lisäksi lavan reunalle asettunut Jaakko Suonion yhden miehen bändi. Tai oikeastaan vain säestäjä, sillä Suonion minikiippari & läppäri -aseistuksesta ei kone- tai rytmipohjia kuulla, vaan soitanta hoituu nylonkielisellä akustisella. Koneet vaikuttavat olevan kioskissa tehosteiden triggausta varten.

Vaikka Suonion kitaran lämmintä sointia kuuntelee mielikseen, pelkistetty kuulokuva saa välillä toivomaan, että Rantalan mainioita sävellyksiä olisi joillain keinoin soitinnettu enemmän auki. Nyt kuulija saa päässään kuvitella arrit kitaroinnin ympärille, ja käyhän se niinkin – sitä paitsi ohut satsi pitää fokuksen näyttelijöissä ja tarinassa.

Rantala tuskin osaisi tehdä tusinabiisejä, vaikka yrittäisi: aina tulee vastaan jokin harmoninen, melodinen tai rytminen pikku jekku. Esimerkkinä viimeksi mainituista jää korvamatona soimaan "Me selvittiin"-päätöskappaleen kuorokertsi, joka kinnaa metkasti sävellyksen rytmikehikkoa vasten.

 


Riitta Röpelisen kekseliään ekonomisessa lavastuksessa laudanpätkä muuntaa Pekkarisen kodin taloyhtiön kokoustilaksi. Ja koska Kapsäkin näyttämö ei juuri sen enempää fyysistä lavastekikkailua sallikaan, Julia Jäntin valot rajaavat tiloja tarpeen mukaan ja Anssi Tenhusen kaiuttama saliääni siirtää kohtauksen asunnosta rappukäytävään.

Ilta ”Putkiremontin” parissa sujahtaa mukavasti. Huumoripitoinen esitys sopii niin remontin kokeneille, sen kohtaamiseen voimia kerääville kuin muuten vain suuria kysymyksiä pohtiville kanssakärsijöille.

Esityksessä putkiremontti käänteineen nousee tietenkin koko ihmiselämän vertauskuvaksi, vai nouseeko sittenkään: tuplavalotuksella leikitellään koko näytelmän ajan. Elämän ja putkiremontin yhdistäväksi tekijäksi tuntuu lopulta kiteytyvän se, että molemmissa kaikki oli jälkeenpäin katsoen aikamoista kaaosta.

Ja kyllähän siitä putkiremontista sentään yleensä hengissä selvitään. Ikävä kyllä samaa ei voi sanoa elämästä.

Putkiremontti, ensi-ilta Musiikkiteatteri Kapsäkissä 8.11.2018.


 

12.11.2018
|
Teksti: Tommi Saarela | Kuvat: Musiikkiteatteri Kapsäkki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy