Nayteikkuna

Olavi Virta – laulajan legenda Sappeen kesäteatterissa

Itsenäistyvään Suomeen reilut sata vuotta sitten syntynyt Oskari Ilmén – myöhemmin Olavi Virta – on sotien jälkeisen ajan suurimpana supertähtenä toki ansainnut nimeään kantavan teatterimusikaalin, jos kukaan. Legendaarisen Virran esiintymisiä niin levyillä, lavoilla kuin valkokankaallakin seurasi aikoinaan koko kansa.

 

Sappeen kesäteatterin kymmenvuotisjuhlan kunniaksi kantaesityksensä samassa teatterissa aikoinaan saanut Olavi Virta -musikaali palasi tänä kesänä samoihin uljaisiin maisemiin uudistetulla käsikirjoituksella.

Heikki Paavilaisen kirjoittama ja ohjaama musiikkinäytelmä on huumorilla höystetty kuvaus sysmäläisen pojan matkasta tähteyteen mutta samalla kertomus menestyksen hinnasta ja iskelmäkuninkaan vähemmän hohdokkaista loppuvaiheista.

Musiikkinäytelmän keskeisiin ratkaisuihin kuuluu tarinan kuljettaminen kahden eri ikäisen Virran vuoropuheluna. Kaiken kokenut taiteilija (Jani Koskinen) kommentoi nuoremman minänsä (Jari Ahola) kompurointia viihdemaailmassa, ja jossain kohdassa asetelma käännetään toisin päin.

Ahola esitti vuosi sitten kesällä Valkeakoskella nykyajan tunnetuinta tangokuningasta Jari Sillanpäätä tästä kertovassa musikaalissa, ja komeääninen näyttelijä sopii hyvin myös Virran rooliin. Katsoja jää miettimään ainoastaan sitä, miksei yhdennäköisyyttä roolihahmon kanssa ole haluttu lisätä värjäämällä näyttelijän hiuksia tummemmiksi. Helppo operaatio olisi tuonut rutkasti lisää tunnistettavuutta.

Jani Koskinen puolestaan nähtiin viime kesänäkin Sappeen lavalla, silloinkin Olavi Virtana, mutta vain kertojan roolissa, seuraamassa sivusta Topi Sorsakosken törmäilyä viihdetaiteilijan elämän karikoissa.

 

 

Virta-musikaali ei ole vain kahden komeasti laulavan miehen show. PMMP-duosta tunnetuksi tullut Mira Luoti (kuvassa vas.) on Eva eli ”Tyttö metsässä” – kenties kangastus, jota ei koskaan ollutkaan. TTT:stä lainattu Petra Ahola (kuvassa oik.) puolestaan tekee monta ratkiriemukasta pienempää roolia, muun muassa nuorena Kyllikki Forssellina ja väärään näytelmään eksyneenä Danny-fanina. Riemukkaiden piipahduksiensa vastapainona Petra Ahola esittää myös Virran vaimoa, joka joutui viinaan ja naisiin menevän laulajatähden pahasti laiminlyömäksi.

Petra Aholan ja Mira Luodin duon täydentää napakasti soivaksi kolmiääniseksi naiskuoroksi monitaitoinen Leea Lepistö, joka laulun lisäksi tekee useita rooleja, tanssii ja soittaa viuluakin jos tarvitaan.

 

 

Vaikka näytelmä ymmärrettävästi keskittyy paljolti Virran viettämään makeaan elämään, suosioon ja siitä maksettavaan hintaan, ammatilliselta kantilta näytelmä muistuttaa, ettei Virta ollut pelkkä keulakuva, laulaja ja tulkitsija, vaan myös muusikko ja säveltäjä. Virran omiin nimiin merkityistä kappaleista kuullaan muun muassa ”Punatukkaiselle tytölleni”, ja näytelmän kohtauksessa Virta vetääkin herneen nenään siitä, kun hänelle tokaistaan päin naamaa ettei Suomessa ole kuin ”kaksi oikeaa säveltäjää”. Virta olisi laskenut myös itsensä Unto Monosen ja Topi Kärjen seuraan.

Näytelmässä juuri Kärki (Mikko Huoviala) istuttaa ensimmäisenä Virran mieleen ajatuksen tähtisolistin urasta, vaikka nuori Olavi itse näkikin tulevaisuutensa maltillisemmin vain Dallapén kitaristina. Kärkeä esittävä Huoviala vaihtaa vaatteita tiuhaan, ja pölähtää yhdessä lystikkäässä irtokohtauksessa häiriköimään näytöksen kulkua viime kesän produktiosta tuttuna mökkijurottajana.

Tangon ja muiden vakiotanssien pyörteisiin katsojat vie koreografi Jani Rasimus, jonka parina musikaalissa esiintyy viime vuoden Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman voittaja Katri Mäkinen


 

Haitaria, saksofonia ja huilua soittavan Jukka Hännisen kipparoima nelihenkinen orkesteri on tavallaan kvintetti, sillä Nord Stage 3 -kiipparilla operoiva Mirka Dojan heittää vasurillaan erittäin pätevästi kaikki bassolinjat, ja hoitaa piano- vibrafoni- ja muut tontit oikealla kädellä. Kaikki musiikki tuotetaan esityksessä livenä, eikä arreista silti tunnu jäävän puuttumaan mitään olennaista alkuperäislevytyksiin nähden, vaikka vanhoille savikiekoille taltioitiin varsin isojakin kokoonpanoja jousineen ja brasseineen.

Mutta mikä herkuinta, kuullut arrit eivät aina välttämättä pyri noudattelemaan alkuperäistä reseptiä, vaan esimerkiksi tango ”Tulisuudelma” tihentyy kompiltaan tuplatempoiseksi twist-foxiksi tai miksi sitä paremman puutteessa nimittäisikään. ”Mambo italiano” puolestaan keinuu maukkaasti salsaten.

Sävykkäästi soittavan bändin, niin kuin tietysti laulujen ja dialoginkin tasapainoisesta miksauksesta vastaa Hämeenlinnan teatterin äänisuunnittelija Pasi Lehtinen. Sappeen leveässä ja melko matalassa katsomossa äänentoisto on ratkaistu kompakteilla pistesäteilijöillä. Keskikaiuttimen puutekaan ei ihme kyllä haittaa, vaan kaksi L/R-asetelmaan ripustettua Yamahan aktiivisen DXR-sarjan pääkaiutinta subeilla ja neljällä viivepurkilla tuottavat mainion peiton ja sointikuvan koko katsomoalueelle. Käytössä olevien kahdeksan DPA:n headsetin signaalit saadaan kuuluviin Shuren langattoman ULX-järjestelmän välityksellä.

 

 

Pälkäneellä Sappeen Matkailukeskuksen kyljessä sijaitseva 500-paikkainen kesäteatteri on sopivan intiimi, nostalginen ja kaikin puolin osuva paikka esittää näytelmiä, joissa haikaillaan takaisin kadonneiden tanssilavojen tunnelmiin. Kauniit metsien peittämät rinteet tarjoavat komeat lavasteet aikamatkailuun tämänkaltaisten tarinoiden siivillä.

Olavi Virta -musikaalin näytännöt jatkuvat Sappeen kesäteatterissa elokuun lopulle asti.

 

 

 
22.07.2019
|
Teksti: Tommi Saarela | Kuvat: Daniel Paul
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy