Ajankohtaista / laitetestit

Liki 60 vuotta muille merkeille alihankintana soittimia valmistanut Fujigen on pitkään rakentanut myös omalla nimellään myytäviä kitaroita ja bassoja. Klassikkomalleihin perustuvissa soittimissa se käyttää itse kehittämäänsä CFS-nauhoitusta.

Jos on mikrofonin muotoilussa paljon tuttua, niin on sitä tekijöissäkin. Asialla ovat nimittäin perinteikkään AKG:n palveluksessa meritoituneet ja sittemmin oman yrityksensä perustaneet henkilöt.

Bass9 on jo kuudes pedaalisarjan laite, joka muuntaa realiajassa kitaran soundin joksikin toiseksi instrumentiksi. Tällä kertaa kyseessä on basso eikä kosketinsoitin.
Mod 11 puolestaan keskittyy erilaisiin modulaatioefekteihin, luonnollisestikin valmistajalleen ominaiselle väänteellä.

Orange palaa vintage-henkisellä uutuus-vahvistimellaan perusasioiden äärelle: yksi kanava, putkitremolo ja jousikaiku.
Mitä muuta sitä tarvitaan?

HW3 on aikamoinen hattutemppu: yhteen kevyesti kulkevaan laukkuun sujahtaa koko perussetti eli telineet virvelille, mhihatille ja kahdelle symbaalille.
Näiden lisäksi laukkuun jää vielä tilaa rumpupenkille ja bassaripedaalille.

Monet kitaristit ovat aina olleet kateellisia syntetisaattorien soittajille, jotka koskettimistoillaan ovat pystyneet loihtimaan mitä mystisempiä soundimaailmoja ja äänikuvastoja, joihin sähkökitara ei mitenkään taivu.

Perinteiseen tapaan omaan tolexilla verhottuun kuljetuskoteloonsa rakennettu sähköpiano virittelee nostalgista tunnelmaa, mutta sen pääasiassa mallintamalla tuotettavat soundit ovat ehtaa nykyaikaa.

Kaksi erilaista kanavaa, kaksi erilaista säröä. Yksitellen tai kimpassa.

Vähän kärjistäen voisi sanoa, että Acoustasonic Telecaster on Fenderin mielenkiintoisimpia kitaroita pitkään aikaan. Tai ainakin tässä ollaan tehty jotain uutta ja erilaista. Valmistaja on omasta mielestään luonut soittimen, joka on ”akustinen kitara, sähkökitara ja kaikkea siltä väliltä”.
Kuinka uudenlainen akustinen koppa, mallinnustekniikka ja perinteinen Telen muotokieli toimivat kimpassa?