Erja Lyytinen – bluesia ja muutakin

|
Image
 

Monivuotisen konservatorio-opiskelun jälkeen Erja Lyytisestä ei tullut orkesteriviulistia, ammattimuusikko kylläkin. Teini-iässä omien biisien teko ja laulaminen alkoivat kiinnostaa, soittimeksi vaihtui kitara ja tyylilajiksi blues. Muutaman vuoden ahkera keikkailu ja kaksi albumijulkaisua ovat tuottaneet tulosta ja nykyisin Lyytinen noteerataan korkealle kotimaan bluesartistien joukossa.

Sinut luokitellaan bluesartistiksi. Haittaako se?
– Ei se missään nimessä huono juttu ole. Mutta kun bändejä lokeroidaan johonkin tyylisuuntaan, ihmisille muodostuu odotuksia. Keikalle tuleva yleisö odottaa kuulevansa meiltä lähinnä shufflepohjaista soittoa, mutta itse ainakin haluan käyttää musiikissani hyväksi kaikkea mitä olen ikinä kuullut, oli se sitten bluesia, delta bluesia, jazzia, r’n’b:a, hiphoppia – mitä tahansa mitä auttaa kertomaan haluamaani tarinaa.
– Mutta tietysti pidän paljon bluesista ja sen elementtejä on paljon mukana. Biisieni rakenne ei kuitenkaan ole välttämättä standardien mukaista 12-tahtista, kirjo on paljon laajempi. Mutta koukkuja ei pidä tehdä koukkujen takia, vaan niiden täytyy toimia musiikissa ja viedä sitä johonkin.

Blues ei ole kaupallisesti menestyvin musiikinlaji. Kuinka sinulla on riittänyt töitä?
– Töitä on ollut kivasti. Itselleni kuitenkin kaikkein tärkeintä on oman musiikin tekeminen ja esittäminen ihmisille ja rakkaus musiikkiin on vain syventynyt. Lavalla olemisesta ja vuorovaikutuksesta yleisön kanssa tulee sanoinkuvaamaton ja hommaan jää kiinni.

Millaisia keikkoja teet?
– Normaalisti kierrän viisihenkisen bändin kanssa, johon kuuluvat Toni Kortepohja (Hammond/piano), Teemu Keränen (basso/kontrabasso), Davide Floreno (kitara/lap steel/slide) ja Chris-Tomas Konieczny (rummut). Olemme pyrkineet kehittämään omaa soundia ja ohjelmistoomme on pikku hiljaa kertynyt useita kymmeniä omia kappaleita, soitamme vain hyvin vähän covereita. Biisintekijänä haluankin totta kai tuoda omaa musiikkiani julki.

 

 

Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero ).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.