Nykyiset kitarankielet ovat laadukkaiden raaka-aineiden sekä tarkasti tietokoneilla valvottujen valmistusprosessien ansiosta varsin tasalaatuisia. Susikappaleisiin törmää enää harvoin ja standardit tuntuvat olevan korkealla myös Curt Manganin kaltaisilla pienillä kielimerkeillä.
Koska laatuasiat on saatu kohdalleen, valmistajat voivat keskittyä tuotekehittelyssä pieniin yksityiskohtiin.
Curt Manganin valmistamissa kielissä tämä on erityisesti merkinnyt mukavan soittotuntuman hakemista tutkailemalla sopivaa suhdetta ydin- ja punoslangan välillä sekä tasapainoista jäntevyyttä kaikkien kielten kesken.
Kevään messuilta saatiin kokeiluun muutama setti erilaisia Curt Manganin kieliä sekä teräs- että nikkelipunoksella. Perusteelliseen vertailutestiin muiden valmistajien tuotteiden kanssa ei nyt ollut mahdollisuutta, mutta soittovuosien myötä on kertynyt myös melko hyvä tuntuma kielikysymyksiin, joten eivätköhän omakohtaiset käyttökokemukset kerro myös jo jotain.
Kannattaa pitää mielessä, että kielten vanhenemista ja siitä johtuvaa soundin asteittaista huononemista ei niin vain huomaa, koska muutokset tapahtuvat vähitellen ajan kuluessa. Lisäksi uudet kielet kuulostavat poikkeuksetta parannukselta, eivätkä Manganit tee poikkeusta tässä suhteessa.
•••
Curt Manganin molemmat näytesetit olivat kielipaksuuksiltaan identtiset (.010–.046). Teräspunotuissa tuntuu olevan edellistä merkkiä enemmän painotusta keskitaajuuksiin. Sehän sopii, koska sillä alueella kitaran soinnissa on myös eniten informaatiota.
Edellisen kielimerkin jäljiltä yläpään sointia oli leikattu sekä vahvistimessa että kitaran tonella ja nyt näitä saattoi jälleen avata, jotta soinnissa olisi soittimen luonteen muodostumiselle tarpeellisia ylätaajuuksia.
Nikkelipunotut Manganit puolestaan soivat nasevasti ja klassisen rouheasti. Ei luulisi, että melko tunnottomat sormenpäät huomaisivat tuntumaeron teräksen ja nikkelin välillä, mutta kyllä näin vain käy. Ja toinen aisti – kuulo – huomaa eron vielä helpommin. Nikkeli voittaakin soundien ottelun perinteitä kunnioittavalla tukevuudellaan.
•••
Sormenpäiden herkkyys ei ihan riittänyt huomaamaan, onko kielien painamisen tai venyttämisen balanssi erilainen Manganeissa verrattuna muihin merkkeihin. Tuntuma kuitenkin on käyttöön käypäinen, mikä on mainio juttu. Eihän soittaessa pidä kokea sitä, että kielet tuntuisivat nahkeilta tai epämukavilta.
Lisähuomiona kannattaa todeta, että ensimmäisen virityksen jälkeen Manganit asettuivat vireeseen nopeasti, eikä niille tarvinnut paljonkaan tehdä sen jälkeen.
•••
Kyllä näillä tanakasti rokkaa. Tai mitä tyyliä nyt soittaakin. Ikuisuuskysymystä Mangan ei sentään ole ratkaissut ja nämäkin vanhenevat hiljalleen vireeseen vedettynä. Mutta kun kitaraa kohti menee muutama setti vuodessa ja Manganit tuntuvat olevan hinnaltaankin samoissa lukemissa muiden kanssa, niin seuraavankin setin voisi laittaa tätä merkkiä.
Curt Mangan Strings
Hinnat:
• Stainless Wound 10–46 -teräskielet 6,50 €
• Pure Nickel 10–46 -nikkelikielet 8,99 €
Lisätiedot: Uraltone
Rivakat käyttötestit ovat Riffissä julkaistavia lyhyitä artikkeleita tuotteista, joilla on selkeä ja yksinkertainen tehtävä ja useimmiten sen mukainen toteutus. Tämä Rivakka on julkaistu alunperin Riffin numerossa 4/2015. Vastaavia juttuja löydät tuoreeltaan jokaisesta painetusta Riffistä.
Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
