Fishmanin Neo-Busterin juju on humbucker-mikrofoniin yhdistetty lätkä, joka peittää kaikuaukon samaan tapaan kuin aikoinaan testaamani, pelkkään kierron hillitsemiseen tähtäävä Planet Waves Screeching Halt (Riffi 2/2015).
Neo-Busterin lätkä istuu sellaisenaan halkaisijaltaan tasan nelituumaiseen kaikuaukkoon, mutta se sopeutuu myös kahdeksasosatuumaa pienempään reikään, kun sen ympäriltä riisuu ulommaisen, kekseliäästi sijoilleen kiinnitetyn, mutta helposti irrotettavan kumireunuksen pois.
Otelaudan päädylle on oma soviteleikkauksensa ja mikrofonin johto nostetaan lätkän reunassa olevan hahlon kautta kopan ulkopuolelle.
•••
Neo-Busterin asennus testikitaraan kävi kieliä irrottamattakin, joskin 1970-luvun Gibson Hummingbirdin todella paksu ja lähes kaikuaukon reunalle ulottuva plektrasuoja vaikutti alkuun esteeltä. Pienellä passailulla Neo-Buster kumminkin asettui nätisti paikoilleen.
Humbuckerin yläpinta kohoaa melko lähelle kieliä, mikä vaatii huoliteltua plektrakäden työskentelyä ja mahdollisesti soittoasennon kevyttä mukauttamista.
Hiukan alle kolmen metrin mittainen johto ulottuu pelimannin jalkojen juureen asetettuun DI-boksiin tai pedaaliin hyvin, mutta liikkuma-tilaa musikantille se sallii vain muutaman askeleen verran.
Sopivan elastinen Neo-Buster peitti kaikuaukon tiiviisti ja se vaimensi kitaran akustisen soinnin tehokkaasti – ei kierrä tolkun voluumeilla.
Itse mikrofoni on soinniltaan puhtoinen ja kirkas. Ja luonteeltaan hämmästyttävän akustinen bassopäästä aina preesens-alueelle asti. Siellä diskanttikielten alukkeisiin liimautui ylimääräinen ja kovasti pietsosysteemeitä muistuttava ”zingahdus”, jota oli hieman hillittävä ekvalisaattorilla.
Täysin akustisen kokoonpanon kanssa ja sormisoittoon siirryttäessä Neo-Busterin sähkökitaramaisuus tulee kyllä esiin. Herkkyyttä ja sävyjä alkoi löytyä laajemmalla dynamiikan skaalalla vasta, kun miksasin humbuckerin rinnalle kopan sisään asennetun K&K-mikrofonin signaalia. Ihanteellinen tilanne olisikin, jos noiden kahden miksausta pääsisi lennossa muuttamaan pedaalilla siten, että näppäilykuvioissa K&K:n signaalia voisi uittaa höysteeksi mukaan, kun taas plektralla harjatessa Neo-Buster kantaisi päävastuun. Se nimittäin toimii itsessään erinomaisesti sähköistetyn musiikin osana, popista rockiin ja sähköfolkista iskelmään.
Hintaluokka alle 150 euroa
Lisätiedot: Into-Luthman
•••
Rivakat käyttötestit ovat Riffissä julkaistavia lyhyitä artikkeleita tuotteista, joilla on selkeä ja yksinkertainen tehtävä ja useimmiten sen mukainen toteutus. Tämä Rivakka on julkaistu alunperin Riffin numerossa 1/2017.
Vastaavan tyyppisiä sekä laajempia käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
